Suomi on korostanut ulko- ja turvallisuuspolitiikassaan sukupuolten välistä tasa-arvoa jo pitkään. Tasa-arvosta kuitenkin puhutaan ulkopolitiikan eri osa-aluilla erilaisella äänenvoimakkuudella. Uskottava feministinen ulkopolitiikka edellyttää lisää resursseja, mutta se on ennen kaikkea poliittisen tahdon kysymys.

Suomi on perinteisesti ollut kansainvälisesti tunnettu vahvasta sukupuolten välisestä tasa-arvosta, ja tasa-arvosta on muodostunut Suomelle tärkeä kansallinen ylpeydenaihe. Saivathan naiset Suomessa jo ensimmäisenä Euroopassa äänioikeuden vuonna 1906, vaikka suurimmat harppaukset muun muassa naisten taloudellisessa itsenäisyydessä kytkeytyivät hyvinvointivaltion rakennusprojektiin 60- ja 70-luvuilla. 

Suomi on myös ulkopolitiikassaan korostanut sukupuolten välistä tasa-arvoa yli hallituskausien, ja tästä viimeisimpänä merkittävänä esimerkkinä on ulkoministeri Pekka Haaviston järjestämä feministinen ulkopolitiikan konferenssi. 

Feministisen ulkopolitiikan käsitteelle ei ole vakiintunutta määritelmää, mutta käytännössä niin sanottu feministinen ulkopolitiikka menee tavanomaista tasa-arvoulkopolitiikkaa syvemmälle, rakenteellisemmalle tasolle. Asetelmaa havainnollistaa Ruotsin feministisen ulkopolitiikan kolme R -kirjainta: oikeudet (rights), edustaminen (representation) ja resurssit (resources). Saksa on vastaavasti täydentänyt edellistä yhtälöä moninaisuuden (diversity) käsitteellä korostaakseen entisestään kaikkialle ulkopolitiikassa ulottuvaa feministisistä näkökulmaa. Ulkopolitiikan julistaminen tai julistamatta jättäminen feministiseksi on joka tapauksessa samanlainen poliittinen käsitepeli kuin Ukrainan tilanteen nimittäminen sodaksi tai sotilaalliseksi erikoisoperaatioksi.

Ulkopolitiikan julistaminen tai julistamatta jättäminen feministiseksi on samanlainen poliittinen käsitepeli kuin Ukrainan tilanteen nimittäminen sodaksi tai sotilaalliseksi erikoisoperaatioksi.

Klikkaa twiitataksesi.

Tasa-arvotutkijat ovat monesti korostaneet, ettei sukupuolten välistä tasa-arvoa yleensä edistetä politiikassa johdonmukaisesti. Erityisesti kehitysyhteistyössä sukupuolten välinen tasa-arvo on ollut keskeinen periaate, mutta turvallisuuspolitiikassa ja taloudellisissa ulkosuhteissa tasa-arvo jää monesti taka-alalle. Jos feministinen ulkopolitiikka määritellään tasa-arvon toteuttamisena kaikessa ulkopolitiikassa, Suomen nykyistä ulkopolitiikkaa ei välttämättä voida vielä julistaa feministiseksi. Tasa-arvon merkitystä Suomen ulkopolitiikassa ovat korostaneet muun muassa hiljattain julkaistu Suomen neljäs Naiset, rauha ja turvallisuus -ohjelma, puhumattakaan kansainvälistä huomiota saaneesta Sanna Marin -ilmiöstä.

Julkinen tasa-arvopuhe vs. käytännön tasa-arvotyön kompastuskivet

Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittista päätöksentekoa on leimannut vahvasti konsensusperiaate, joka pätee ainakin periaatteessa myös tasa-arvon edistämiseen ulkopolitiikassa. Sukupuolten välinen tasa-arvo on säilyttänyt paikkansa myös arvonkonservatiivisten puolueiden muodostamien hallitusten ulko- ja turvallisuuspoliittisissa selonteoissa. Selontekojen kronologinen tarkastelu kuitenkin paljastaa erilaisia epäjohdonmukaisuuksia esimerkiksi tasa-arvon edistämisessä suomalaisessa turvallisuuspolitiikassa. 

Marinin hallituksen julkaisemissa ulko-, turvallisuus-, puolustus- ja tasa-arvoselonteoissa tasa-arvo osana turvallisuuden tuottamisesta saa enemmän huomiota kuin esimerkiksi sama tematiikka pääministeri Juha Sipilän hallituksen politiikassa. Marinin hallitusohjelmassa oli edes rivien välistä tunnistettavissa yhdenvertaisuusvaje suomalaisessa asevelvollisuusjärjestelmässä. Viime vuosien vahvasta kasvusta huolimatta vapaaehtoisia naisia on Suomen puolustusvoimissa vähemmän kuin muissa Pohjoismaissa, puhumattakaan vain muutaman prosentin tasolla liikkuvasta naisrauhanturvaajien määrästä. Paradoksaalisesti tasa-arvosta puhuva ulkopolitiikka kytkeytyy tasa-arvosta vaikenevaan turvallisuuspolitiikkaan.

Sukupuolten välisen tasa-arvon edistämistä ulkopolitiikassa tai jopa feministisen ulkopolitiikan luomista ei myöskään edistä se, että aiheesta on tehty vain vähän tutkimusta. Kriittisen tutkimuksen tekeminen Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta on poliittisesti herkkä aihe ja vaatii yksittäiseltä tutkijalta rohkeutta sekä maalituksen sietokykykyä. Yksilötason kokemuksia tasa-arvon toteutumisesta maanpuolustuksessa on jonkin verran tutkittu, mutta poliittista tahtotilaa tasa-arvon edistämiseksi ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ei juuri ollenkaan.

Toisena tasa-arvon mallimaana tunnettu Ruotsi niin sanotusti luopui hiljattain feministisestä ulkopolitiikastaan, mikä kytkeytyi vallanvaihtoon vasemmistopuolueilta oikeistolle, joka vierastaa feminismin käsitettä. Feministisestä ulkopolitiikasta luopuminen tuskin tosiasiallisesti tarkoittaa tasa-arvon katoamista ruotsalaisten ulkosuhteiden ylläpidosta, mutta käsitteen käytöllä on poliittinen merkitys. 

Jopa perinteisesti sukupuoliroolien suhteen arvokonservatiivinen Saksa on lanseerannut oman feministisen ulkopoliitiikan ohjelmansa. Vaikka feministiselle ulkopolitiikalle ei ole yhteistä määritelmää, tasa-arvokäsitykset sinänsä eivät vaihtele maiden ulkopolitiikan katsantokantojen välillä. Tutkijat ovat myös kritisoineet, että sukupuolten välinen tasa-arvo Suomen ulkopolitiikassa perustuu liian länsimaiseen tasa-arvon määritelmään, joka ei huomioi eri maiden kulttuurisia erityispiirteitä.

Kansalaisyhteiskunnan ja julkisen sektorin toimijoiden yhteistyötä painottavaa kokonaisvaltaisuuden periaatetta korostetaan usein turvallisuuspolitiikan kysymyksissä, kuten esimerkiksi kriisinhallinnassa. Tästä huolimatta viimeistään koronapandemian myötä Suomen julkisen hallinnon kankea siilomaisuus nousi suuremman yleisön tietoisuuteen. Sukupuolten välinen tasa-arvo on sosiaali- ja terveysministeriön (STM) koordinoima politiikan alue, mutta tosiasiallinen tasa-arvotyö edellyttää yhteistyötä yli siiloutuneiden hallintorajojen. Ulkoministeriö tuskin pystyy omin voimin toteuttamaan kunnianhimoisia kansainvälisiä tavoitteita tasa-arvossa. Viimeisimmässä tasa-arvoselonteossa toisaalta huomioitiin tasa-arvon merkitys Suomen ulkosuhteissa. Oma lukunsa on myös hallitusten välillä vaihteleva poliittinen tahtotila edistää ulkopolitiikassa sukupuolten välistä tasa-arvoa tosiasiallisesti eikä vain nimellisesti. Samanlaisella ylivaalikautisen päätöksenteon vaikeudella on myös selitetty vaikeutta saavuttaa kehitysyhteistyön kuuluisaa niin sanottua. 0,7 prosentin määrärahatavoitetta. 

Ulkopolitiikan osa-alueista erityisesti turvallisuuspolitiikassa vältellään tasa-arvonäkökulmien esille tuontia, mutta myös kauppa- ja ilmastopolitiikassa tutkijat ovat tulkinneet tasa-arvovajeita. Tasa-arvo ei ole ollut johtava periaate viennin tai vapaakauppasopimusten edistämisessä, ja miesvaltaisesti sukupuolittuneet viennin toimialat on helppo nähdä jatkumona muun koko Suomen työmarkkinoiden sukupuolittuneisuudelle. Ilmasto- ja luonnonsuojelusopimusneuvotteluissa naisten ja tyttöjen tarpeet ja asema ovat myös jääneet vähälle huomiolle.

Ulkopolitiikan osa-alueista erityisesti turvallisuuspolitiikassa vältellään tasa-arvonäkökulmien esille tuontia, mutta myös kauppa- ja ilmastopolitiikassa tutkijat ovat tulkinneet tasa-arvovajeita.

Klikkaa twiitataksesi.

Lisää systemaattisuutta, avoimuutta, seurantaa ja resursseja tasa-arvotyöhön

Sukupuolten välisen tasa-arvon todellinen edistäminen on poliittisen tahdon kysymys, mutta tutkimustyö tarjoaa apua valittuun päämäärään pääsemiseksi. Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen, eli tasa-arvon huomioon ottaminen kaikilla hallinnon aloilla ja niiden päätöksissä, on ollut jo pitkään tasa-arvopolitiikan keskeinen lähtökohta, mutta nimenomaan vain lähtökohta. Jos Suomi haluaa aidosti esiintyä kansainväliselle yhteisölle tasa-arvon edistäjänä, on tasa-arvoa edistettävä johdonmukaisesti kaikilla ulkopolitiikan osa-alueilla.

Ulkoministeriö on julkaissut erilaisia strategisia selontekoja, muun muassa Afrikka-strategiansa. Saman mallin mukaisesti jotkut tutkijat ovat ehdottaneet oman erillisen tasa-arvostrategian luomista. Tähänastiset ulkoministeriön julkaisut, esimerkiksi kansalliset 1325-ohjelmat, ovat tuoneet tasa-arvoa esille vain rajatusti. Tasa-arvotavoitteiden kokoaminen yhteen strategiseen asiakirjaan toisi selkeyttä tasa-arvon edistämiseen systemaattisesti kaikilla ulkopolitiikan osa-alueilla. Tasa-arvotavoitteiden toimeenpanoa on lisäksi seurattava ja tuloksista raportoitava avoimesti, jos tasa-arvoa halutaan aidosti edistää ulkopolitiikassa.

Tasa-arvon toteuttaminen myös maksaa, ja on arvioitu, että tasa-arvotyöhön on budjetoitu ulkoasianhallinnossa liian vähän resursseja. Pitkällä tähtäimellä voidaan ajatella, että tasa-arvoon investointi maksaa lopulta itsensä takaisin. On toisaalta poliittista realismia myöntää, että todennäköisesti kehitysyhteistyön määrärahoista leikkaava seuraava hallitus on tuskin halukas lisäämään tasa-arvotyön resursseja. Vähenevät määrärahat esimerkiksi kehitysyhteistyössä tarkoittavat vääjäämättä tasa-arvotyön heikkenemistä. 

Uuden hallituksen näytön paikka niin kansallisesti kuin kansainvälisesti

Todennäköisesti myös tulevan hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa linjataan entiseen malliin Suomen edistävän ulkopolitiikassaan sukupuolten välistä tasa-arvoa. Selontekojen linjaukset eivät sellaisenaan kuitenkaan sido juridisiin, saati konkreettisiin, toimenpiteisiin. Sukupuolten välisen tasa-arvon edistämisessä ulkopolitiikassa on turha odottaa pikavoittoja, vaan monesti tuskastuttavan hidasta kehitystä. Valtioiden on muutenkin tulkittu valikoivan YK:n 1325-päätöslauselmasta vain kansallisiin etuihin sopivia rusinoita pullasta. Sukupuolten välisessä tasa-arvossa tapahtuva globaali kehitys on usein vaarassa jäädä vähemmälle huomiolle, milloin koronapandemian tai Ukrainan sodan takia, puhumattakaan arvokonservatiivisten ja kansallismielisten valtioiden antigender-liikkeistä. 

Sukupuolten välisen tasa-arvon edistämisessä ulkopolitiikassa on turha odottaa pikavoittoja, vaan monesti tuskastuttavan hidasta kehitystä.

Klikkaa twiitataksesi.

Seuraava pääministeri, keski-ikäinen Petteri Orpo tuskin nostattaa samanlaista kansainvälistä kiinnostusta tasa-arvon suhteen kuin nuori, valovoimainen ja väistyvä pääministeri Sanna Marin. Seuraavaksi ulkoministeriksi on väläytelty kokoomuksen Elina Valtosta, joka on ennen kritisoinut puoluettansa patriarkaalisesta oligopolista. Voi toisin arvioida, että edistämällä tasa-arvoa ulkopolitiikassa puolue voi uudistaa laajemmin imagoaan. Entuudestaan jo tiedetään, ettei tasa-arvon kehitys Suomen ulkopolitiikassa ole lineaarinen kasvukäyrä. Seuraavaan hallitukseen kohdistuu Marinin perinnön vuoksi poikkeuksellisen paljon odotuksia, joihin vastaamatta jättäminen voi tuottaa poikkeuksellisen paljon pettymyksiä.

Kirjoittaja: Hannu Salomaa

Editointi: Annastina Haapasaari, Johanna Ketola

Kielenhuolto: Ida Andersson