Suomessa presidenttipeli alkaa vasta lämpeämään, mutta rapakon takana osa ehdokkaista on jo ehtinyt luopumaan leikistä. Yhdysvaltain seuraava presidentti selviää vasta vuoden päästä marraskuussa, mutta ensimmäiset väittelytilaisuudet ovat jo takanapäin, ja esivaalit käynnistyvät ensi vuoden tammikuussa. The Ulkopolitist tarjoaa katsauksen tämänhetkisiin ehdokkaisiin sekä heidän poliittisiin lähtökohtiinsa.

Itse päävaleissa vaalitapana toimii paljon puhuttu valitsijamiesvaali. Panokset ovat jälleen kerran korkeat koko maailman kannalta. Yhdysvaltain sisäpolitiikassa demokraatit ovat perinteisesti suosineet voimakkaampaa keskushallintoa ja tiukempaa markkinasääntelyä, kun taas republikaanit haluavat purkaa valtarakenteita ja luottaa markkinoiden itsesääntelyyn. Donald Trumpin johtamaa Maga-liikettä voidaan pitää jonkinlaisena populistisena välimallina, jossa valtion voimakas rooli kotimaassa pääosin säilytetään, mutta kansainvälisten toimintojen määrää vähennetään merkittävästi ja talouspolitiikassa keskitytään vahvaan protektionismiin. Esimerkiksi Yhdysvaltain vahva tuki Ukrainalle voi muuttua tulevaisuudessa merkittävästi, mikäli Trump tai joku hänen ideologisista seuraajistaan nousee valtaan. Suurin huomio tässä vaiheessa keskittyykin ristiriitojen tyrskyissä purjehtivaan republikaanipuolueeseen, joka etsii itseään kahden identiteetin väliltä ja yrittää löytää tietään takaisin Valkoiseen taloon.

Demokraattisen puolueen ehdokkaat

Presidentti Joe Biden (synt. 1942) päihitti jatkokautta tavoitelleen Donald Trumpin vaaleissa neljä vuotta sitten. Presidentinvaalit ovat Bidenille tuttua puuhaa, sillä hän on ollut ehdolla myös vuosina 1988 ja 2008. Bidenilla ei realistisia haastajia demokraattipuolueen ehdokkaaksi juuri ole.

Bidenin argumentit ovat melko lailla samat kuin neljä vuotta sitten. Bidenin kampanjan keskiössä ovat demokratian ja henkilövapauksien puolustaminen uhkana pidettyä Maga-liikettä vastaan. Liikkeen keulakuvana toimivan Trumpin hän pyrkii esittämään vaarallisena ja valtaansopimattomana mielipuolena. Biden on pyrkinyt esiintymään voimakkaana liittolaisena sekä Ukrainalle että Israelille. Gazan tilanne on Bidenin kannalta kinkkinen, sillä demokraattien äänestäjäpiiriin kuuluu runsaasti sekä amerikanjuutalaisia että islaminuskoisia kansalaisia. Bidenin hallinto on vaatinut myös humanitääristä apua Gazaan sekä pyrkinyt pitämään elossa puheita ”kahden valtion” mallista.

Presidentinvaalit ovat Bidenille tuttua puuhaa, sillä hän on ollut ehdolla myös vuosina 1988 ja 2008. Klikkaa twiitataksesi!

Inflaation helpottaminen ja kohtalainen talouskehitys eivät ole kääntyneet suoraksi kannatukseksi Bidenille. Tällä hetkellä noin 41 prosenttia yhdysvaltalaisista on tyytyväisiä häneen. Keväällä 2021 vastaava lukema oli vielä 55 prosenttia. Edes Bidenin läpiviemät uudistukset tai alhainen työttömyys eivät ole saaneet suosiota nousuun. Valtaapitävän presidentin korkea ikä huolettaa myös äänestäjiä. Hypoteettisen toisen kauden päättyessä Biden olisi jo 86-vuotias, lähes 10 vuotta vanhempi, kuin toisiksi vanhin presidentti Ronald Reagan, 77, oli Valkoisesta talosta lähtiessään.

Toisaalta Biden ei ole niin epäsuosittu, että demokraatit olisivat tosissaan alkaneet miettiä vaihtoehtoja. Bidenin kannalta hyvä uutinen on se, että hänen todennäköisin haastajansa olisi Donald Trump, jonka Biden jo kertaalleen päihitti ja joka Bidenin tavoin on oman ydinkannattajaryhmänsä ulkopuolella melko epäsuosittu.

Kirjailijana tunnettu Marianne Williamson (synt. 1952) pyrki presidentiksi jo neljä vuotta sitten. Muun muassa Oprahin hengellisenä neuvonantajana toiminut Williamson tulee perinteisen politiikan ulkopuolelta. Williamsonia voidaan pitää niin sanottuna progressiivisena ehdokkaana eli perinteisen vasemmistolaiset aatteet, kuten vahva sosiaaliturva ja taloudellinen tasa-arvo, ovat hänen kampanjansa keskeisiä teemoja. Keväällä 2023 julkaistussa mielipidemittauksessa noin kahdeksan prosenttia kannatti Williamsonia, joten hänellä on omat kannattajansa, vaikka voitonmahdollisuudet ovatkin hatarat.

Koska vakavasti otettavien haastajien olemassaolo nähdään demokraattien keskuudessa uhkana Bidenin jo ennestään heikolle kannatukselle, haastajan rooli jäänee lähinnä ulkopuolisille. Kongressin demokraateista ehdolle on asettunut ainoastaan vähemmän tunnettu maltillinen Dean Phillips Minnesotasta. Mikäli demokraatit päättäisivät viime metreillä lähteä haastamaan Bideniä toden teolla, se vaatisi käytännössä jonkinlaisen merkittävän romahduksen Bidenin suosiossa tai terveydentilassa.

Republikaanisen puolueen ehdokkaat

Donald Trump (synt. 1946) voitti Hillary Clintonin niukasti vuoden 2016 shokkivaaleissa, mutta hävisi lähes yhtä täpärällä marginaalilla Bidenille vuonna 2020. Trump yrittää temppua, johon ainoastaan Grover Cleveland on kyennyt aiemmin: palaamaan takaisin toiselle kaudelle oltuaan välillä poissa virasta.

Trump on suursuosikki republikaanien presidenttiehdokkaaksi kolmatta kertaa peräkkäin. Trumpin vahvasta asemasta kertoo paljon se, ettei hän ole vaivautunut edes osallistumaan esivaaliväittelyihin. Trumpilla on yksinkertaisesti enemmän hävittävää kuin voitettavaa näissä väittelyissä. Trump onkin käyttäytynyt enemmän hallitsijan kuin haastajan tavoin, mikä on myös linjassa hänen todisteettomien väitteidensä kanssa siitä, että vuoden 2020 vaalit olivat ”epärehelliset” ja voitto ”varastettiin” häneltä.

Trumpin poliittinen sanoma on pysynyt samana, ja kasautuvat oikeusjutut ovat vahvistaneet hänen imagoaan valtaeliitin ulkopuolisena ehdokkaana. Tämä on ironista ottaen huomioon sekä Trumpin perhetaustan että hänen aiemman presidenttiytensä. Trumpin tavoite on palauttaa takavuosien loisto karsimalla ulkopoliittisia velvoitteita ja keskittymällä protektionistiseen sisäpolitiikkaan. Istuva presidentti Biden puolestaan pyritään maalaamaan korkean iän heikentämäksi hölmöläiseksi.

Trump yrittää temppua, johon ainoastaan Grover Cleveland on kyennyt aiemmin: palaamaan takaisin toiselle kaudelle oltuaan välillä poissa virasta. Klikkaa twiitataksesi!

Vain noin 40 prosenttia yhdysvaltalaisista omaa suosiollisen mielipiteen Trumpista. Republikaanien keskuudessa hänen asemansa on kuitenkin täysin omaa luokkaansa. Heille Trump on lähes myyttinen hahmo, jonka aggressiivinen ”me vastaan muut” -tyyli puree etenkin suurten asutuskeskusten ulkopuolelta tuleviin äänestäjiin. Peräti 57 prosenttia republikaaneista kannattaa tällä hetkellä Trumpia esivaaleissa. Mahdollisen ehdokkuuden tiellä taitaakin seistä enää lähinnä se, ettei muu republikaaninen valtaeliitti haluaisi häntä ehdokkaakseen.

Trumpin vastaiset äänet republikaanien sisällä ovat kuitenkin vaimeita. Lukuisat eri skandaalit ja oikeusjutut ovat ryvettäneet Trumpin suosiota demokraattien ja sitoutumattomien äänestäjien keskuudessa, mutta hänellä on edelleen mahdollisuus raivata tie Valkoiseen taloon, sillä todennäköinen haastaja Joe Biden ei ole juurikaan Trumpia suositumpi.

Ron DeSantis (synt. 1978) on Floridan kuvernööri ja tällä hetkellä Trumpin varteenotettavin haastaja. Myös laivastossa ja edustajainhuoneessa palvellut DeSantis on niittänyt mainetta hyvin trumpilaisella politiikalla, mutta ilman henkilökohtaisia skandaaleja.

Kilpakumppanit DeSantis (vas.) ja Trump (oik.) tapasivat 2018 Valkoisessa talossa. Kuva: Trump White House Archive/Flickr.

DeSantis on nostanut kampanjansa keskiöön trumpilaisia teemoja, kuten maahanmuuttokriittisyyden, rikollisuuden kitkemisen sekä radikaalina pitämänsä woke-ideologian vastustamisen. Floridassa hän on hyökännyt erityisen vahvasti suvaitsevaisuuden puolesta liputtaneiden jättiyritysten kimppuun. Itse Trumpia DeSantis on syyttänyt vuoden 2020 vaalien häviämisestä sekä vihjaillut tämän käyttävän poliittista julkisuuttaan oikeustaisteluiden rahoittamiseen. Ulkopoliittisesti DeSantis korostaa trumpilaista eristäytymispolitiikkaa, mutta lisäisi Yhdysvaltojen sotilaallista tukea Israelille Ukrainan kustannuksella.

DeSantisin lupaavasti alkanut kampanja on uhannut kuivua kokoonsa. Radikaalivasemmistosta pauhaava anti-woke-agenda saa monilta republikaaneilta sympatiaa, mutta ei ole riittänyt siivittämään DeSantisia Trumpin ohi. Ron DeSantisin suurin ongelma onkin se, ettei hän ole Donald Trump, mutta yrittää silti taistella samoista äänestäjistä. Vain Trumpiin kyllästyneet trumpilaiset ovat ottaneet hänet airueekseen. Tällä hetkellä se on riittänyt noin 15 prosentin tuntumassa olevaan kannatukseen.

Nikki Haley (synt. 1972) on entinen Etelä-Carolinan kuvernööri sekä Yhdysvaltain YK-lähettiläs Donald Trumpin presidenttikaudella. Haley on esittänyt kritiikkiä Trumpin käytöstä kohtaan vuoden 2021 Capitolin valtausyrityksen suhteen, mutta toisaalta kertonut olevansa ylpeä hallinnon poliittisista saavutuksista.

Haley profiloituu ulkopolitiikan osaajana. Perinteisenä ”haukkana” hän tuo kontrastia nykyiseen eristäytymispolitiikkaa kannattavaan trendiin republikaanisessa puolueessa. Haley on arvostellut Joe Bidenia riittämättömästä tuesta Ukrainan hyväksi sekä myös republikaanisia kilpakumppaneitaan heidän lepsusta asenteestaan Venäjää kohtaan. Israelin suhteen Haley suosii Trumpin aikakaudelta tuttua vahvaa tukea Netanjahun hallintoa kohtaan.

Vaikka Haley on monella tapaa perinteinen republikaanipoliitikko, hän yrittää omalla henkilökohtaisella tarinallaan houkutella puolueensa pariin uusia äänestäjiä. Haleyn menestys naispuolisena poliitikkona luo kontrastia perinteisen miesvaltaiseen puolueeseen. Myös hänen vanhempiensa intialainen syntyperä voi houkutella Trumpin hyljeksimiä maahanmuttajataustaisia äänestäjiä republikaanien pariin.

Esivaalikisassa Hayley on löytänyt monia muita ehdokkaita paremmin oman kaistansa. Hänen kannatuksensa huitelee tätä kirjoittaessa noin kahdeksan prosentin tuntumassa, mutta on ollut nousujohteista. Haley tulee todennäköisesti pysymään kisassa mukana monia vastustajiaan pidempään, mutta tuskin uhkaa Trumpin ehdokkuutta.

YK-lähettiläs Nikki Haley (oik.) vuonna 2018 ulkoministeri Mike Pompeon (vas.) kanssa. Kuva: Diplomatic Security Service/Flickr.

Vivek Ramaswamy (synt. 1985) on ehdokasjoukkion kuopus. Ramaswamy vaurastui bioteknologiayritys Roivantin perustajana. Hän on vastustanut äänekkäästi ympäristöaatteiden tai sosiaalisten agendojen huomioimista yritystoiminnassa. Äärikapitalistinen Ramaswamy painottaa menestymisen tärkeyttä vastuullisuuden kustannuksella.

Ramaswamy haluaa tuoda visionsa mukaan myös politiikkaan. Hän on monella tapaa nykyisistä ehdokkaista radikaalein. Ramaswamy olisi valmis luopumaan Yhdysvaltain NATO-jäsenyydestä ja mahdollisesti myös YK-jäsenyydestä. Hän on kieltänyt ilmastonmuutoksen olemassaolon ja haluaa ”vapauttaa” Yhdysvaltojen talouden ilmastoagendan ja muun taloussäätelyn kahleista. Ramaswamy on kritisoinut maansa tukea Ukrainalle ja pyrkinyt suuntaamaan huomiota enemmän Kiinan vastaisiin toimiin. Vaikka Ramaswamy on kritisoinut Trumpin toimia vuoden 2020 vaalitappion jälkeen, hän on ilmaissut valmiutensa armahtaa Trump tämän mahdollisista rikostuomioista, mikäli voittaisi seuraavat presidentinvaalit.

Ramaswamy on ottanut vaalitaistossa saman roolin, joka Trumpilla oli vuonna 2016. Hän on poliittisen eliitin ulkopuolelta tuleva bisnesmies, joka ei ole ujostellut radikaalien mielipiteiden julkituomista. Trumpin tavoin hän on hyvä esiintymään ja on kerännyt taakseen noin 5,5 prosentin kannatuksen. Vaikka siitä on vielä pitkä matka menestykseen, altavastaajana mukaan lähtenyt Ramaswamy on pakottanut muut kilpailijat ottamaan hänet vakavasti.

Vivek Ramaswamy Arizonassa 2022. Kuva: Gage Skidmore/Flickr.

Mukana republikaanien esivaalikilvassa on myös kourallinen ehdokkaita, joiden kannatus jää alle seuraavaan vaaliväittelyyn vaadittavan neljän prosenttiyksikön. Puoluekokouksen määrittelemän rajan tarkoituksena on tiivistää ehdokaslistaa. Tähän joukkoon kuuluvat muun muassa Chris Christie (synt. 1962) ja Tim Scott (synt. 1965).

Christie on entinen New Jerseyn kuvernööri. Christie on republikaaniehdokkaista voimakkaimmin Trumpin vastainen. Hänen taktiikkansa on ollut palauttaa puolue takaisin Ronald Reaganin viitoittamalle tielle. Scott puolestaan on senaattori Etelä-Carolinasta. Scottin kampanja heijastelee senaatin republikaanisiiven perusarvoja, ja hänen onkin sanottu nauttivan kollegoidensa suosiota tulevissa esivaaleissa. Tämä suosio ei ole kuitenkaan tarttunut juuri äänestäjiin.

Yllä lueteltujen lisäksi ehdolla ovat muun muassa George W. Bushin hallinnossa työskennellyt Arkansasin entinen kuvernööri Asa Hutchinson (synt. 1950) sekä Pohjois-Dakotan kuvernööri Doug Burgum.

Sitoutumattomat ehdokkaat

Pienpuolue-ehdokkaiden sekä sitoutumattomien tie menestykseen on perinteisesti ollut Yhdysvaltain kaksipuoluejärjestelmässä hyvin kivinen. Toistaiseksi tälle tielle on lähtenyt Robert F. Kennedy Jr., jonka samanniminen isä murhattiin vuonna 1968 kesken esivaalien. Nuorempi Kennedy on niittänyt mainetta paitsi ympäristöaatteiden puolestapuhujana myös rokotevastaisuudestaan.

Kennedy lähti kisaan mukaan demokraattina, mutta vaihtoi taannoin sitoutumattomaksi. Taannoisessa mielipidemittauksessa 14 prosenttia vastaajista kertoi olevansa valmis äänestämään Kennedyä. Vaikka vaalivoitto jäänee Kennedylle haaveeksi, hänen läsnäolonsa itse päävaleissa voisi sekoittaa pakkaa merkittävästi. Kennedy tulisi todennäköisesti viemään äänestäjiä molemmilta pääpuoleiden ehdokkailta etenkin, jos heidän nimensä olisivat Biden ja Trump.

Sitoutumattomana Valkoiseen taloon pyrkii myös filosofi Cornel West, joka on profiloitunut Bernie Sanders -tyyppiseksi sosiaalisen oikeuden puolesta kampanjoivaksi ehdokkaaksi.

Muista huhuissa liikkuneista nimistä mainittakoon edustajainhuoneessa palvellut Liz Cheney, joka ajautui törmäyskurssille republikaanien kanssa äänestettyään Trumpin viraltapanon puolesta, sekä Länsi-Virginian konservatiivinen demokraattisenaattori Joe Manchin. Kumpikaan ei ole virallisesti asettunut ehdolle ainakaan toistaiseksi. Trumpin varapresidenttinä toiminut Mike Pence puolestaan vetäytyi kisasta lokakuussa 2023 heikon kannatuksen vuoksi.

Kennedy tulisi todennäköisesti viemään äänestäjiä molemmilta pääpuoleiden ehdokkailta etenkin, jos heidän nimensä olisivat Biden ja Trump. Klikkaa twiitataksesi!

Huom! Kannatusluvut perustuvat kirjoittamisen aikana poimittuihin lukuihin, joiden lähteenä on lähinnä sivusto fivethirtyeight.com. Luvut ovat saattaneet kirjoittamisen jälkeen muuttua.

Kirjoittaja: Niko Mikael Korhonen
Editointi ja kommentointi: Ulla Henttonen, Ira Pöllänen
Kielenhuolto: Anna Kananen