Arbaeen-pyhiinvaellus Irakin Karbalaan on maailman suurin vuosittainen kokoontuminen, jolla muistellaan imaami Husseinin marttyyrikuolemaa. Pyhiinvaeltajille kysymys on hengellisyydestä, sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ja vastarinnasta, mutta Arbaeen on myös näytön paikka sekä hauraalle Irakille että alueellista valtaa havittelevalle Iranille.

Islamilainen hajj-pyhiinvaellus Mekkaan lienee yksi maailman tunnetuimmista pyhiinvaelluksista, mutta se kalpenee elokuun lopussa vietetyn shiialaisen perinteen, Arbaeen-pyhiinvaelluksen edessä. Kun hajj-pyhiinvaellukselle osallistui vuonna 2024 vajaat 2 miljoonaa muslimia, Arbaeen-pyhiinvaelluksella Irakin Karbalassa vieraili yli 21 miljoonaa henkilöä. Se on maailman suurin vuosittainen kokoontuminen, jossa muistellaan shiialaisuuden kolmannen imaamin, Hussein ibn Alin, marttyyrikuolemaa. Arbaeen ei typisty vain hengelliseen rituaaliin, vaan sen ytimessä on sosiaalinen oikeudenmukaisuus imaami Husseinin esimerkin mukaisesti. Valtavan pyhiinvaelluksen isännöiminen on kuitenkin haaste korruptiosta kärsivälle, hauraalle Irakille. Iranille Arbaeen puolestaan tarjoaa mahdollisuuden alueellisen vaikutusvallan kasvattamiseen.

Surun alkulähteillä

Arbaeen-surujuhlaa vietetään 40 päivää imaami Hussein ibn Alin kuolinpäivän jälkeen. Hussein ibn Ali oli profeetta Muhammadin tyttärenpoika, joka kärsi traagisen marttyyrikuoleman Karbalan taistelussa vuonna 680 vastustaessaan Yazid ibn Muawiyan hirmuvaltaa. Imaami Husseinilla on erityinen merkitys shiioille, sillä shiialaisessa perinteessä Jumalan valtuuttamat, profeetan sukulinjaan kuuluvat imaamit käyttävät uskonnollista ja osin myös poliittista valtaa. Shiiamuslimit ovat vähemmistöryhmä, johon kuuluu noin 10-20% maailman muslimeista.

Imaami Husseinin kuolinpäivää muistellaan ashura-surujuhlassa, joka aloittaa 40 päivän surujakson, Arbaeenin. Pyhiinvaeltajat aloittavat meshayan eli kävelyn kohti imaami Husseinin hautaa Karbalassa jopa kaksi viikkoa ennen Arbaeenia ja taittavat jalan satoja kilometrejä. Suurin osa pyhiinvaeltajista on irakilaisia, mutta joukkoon mahtuu myös miljoonia pyhiinvaeltajia ympäri maailman. Raskaan matkan varrella heitä palvelevat mawkibit eli pisteet, joilla toiset uskovat tarjoavat ruokaa, lepopaikkoja ja jopa jalkahierontaa. Keskiössä on toisten palveleminen ja nöyryyden osoittaminen. Lisäksi Arbaeenin aikana osallistutaan erilaisiin sururituaaleihin, kuten tapahtumiin, joissa luetaan runoutta, kuunnellaan puheita profeetan sukulaisten elämästä ja surraan lyömällä kättä rintaan. Jotkut jopa ruoskivat itseään tullakseen osalliseksi imaami Husseinin ja hänen joukkojensa kärsimyksestä. Arbaeen toisintaa niitä arvoja, joita imaami Husseininkin katsotaan edustaneen: solidaarisuutta, oikeudenmukaisuutta, empatiaa ja vieraanvaraisuutta.

Suuri koitos Irakille

Diktaattori Saddam Husseinin aikana shiialaiset sururituaalit ja pyhiinvaellukset olivat tarkoin valvottuja ja jopa kiellettyjä, sillä shiiaenemmistöisessä valtiossa ne muodostivat turvallisuusuhan sunnijohtoiselle hallinnolle. Sururituaaleilla oli jo tällöin poliittinen rooli, ja shiialaiset pyhäköt sekä rukoushuoneet eli husseiniyat olivatkin myös protestin sijoja. Hallinto leimasi pyhiinvaeltamisen uskontoon kuulumattomaksi persialaiseksi innovaatioksi (bida’ farsiya) tuhoten osin myös pyhiinvaelluskaupunkeja ja pyhäköitä. Pyhiinvaeltajat kuitenkin kävelivät salaa viranomaisia vältellen ja muodostivat laajoja vastarinnan verkostoja.

Saddam Husseinin hallinnon kaaduttua pyhiinvaellukset pysyivät keskeisenä osana shiialaista identiteettiä, jota saattoi nyt ilmaista vapaasti. Pyhiinvaelluksia leimasi kuitenkin 2000-luvulla turvallisuusuhat epävakaan turvallisuustilanteen sekä salafi-wahhabiterroristien hyökkäyksien vuoksi. Sisällissodan myötä uskonnollisten ryhmittymien väliset rajat kovenivat. Vastustus sektarianismia kohtaan kasvoi 2010-luvulla. Koko korruption ja terrorismin kourissa kärvistelevä kansa saattoi samaistua kokemukseen epäoikeudenmukaisuudesta. Vaikka arviolta 95% tämän vuoden pyhiinvaeltajista olikin shiiamuslimeita, Arbaeenille osallistui ihmisiä kaikista uskonnoista, ja ei-shiiamuslimien järjestämiä mawkibeja raportoitiin olleen yli 50. Ainakin retorisella tasolla imaami Husseinin marttyyrikuolema on muodostunut koko kansaa yhdistäväksi symboliksi.

Irakilaisessa mediassa näkyivät niin Arbaeenin yhteenkietoutuneet hengelliset kuin sosiaalisetkin aspektit. Televisiokanava Al-Sumaria haastatteli pyhiinvaeltajia, joille pyhiinvaellus merkitsi samanaikaisesti imaami Husseinin palvelemista ja toisista ihmisistä huolehtimista. Lisäksi esillä oli voimakas kansallistunne ja ylpeys, kun pyhiinvaeltajat ylistivät irakilaisten vieraanvaraisuutta ja hyväntahtoisuutta. Imaami Husseinin muistelu ei enää ole pelkkä shiialaisuuden symboli tai uskonnollinen rituaali, vaan myös osoitus irakilaisesta kansanluonteesta sekä ihmisten universaalista hyvyydestä. “Hussein kuuluu kaikille, koko ihmiskunnalle”, julisti yksi pyhiinvaeltajista. Arbaeenin arvot haastavat stereotypioita ja toiseuttamista, jotka ylläpitävät kuvaa Irakista sotien ja terrorismin maana. Arbaeen luo positiivista kansallistunnetta ja ylpeyttä irakilaisesta identiteetistä.

Pyhiinvaellus rasittaa Irakin jo valmiiksi haurasta valtiota, jota korruptio, sodat ja laiminlyönnit ovat runnelleet. Peruspalvelujen puutteet ja infrastruktuurin heikkoudet käyvät ilmeisiksi. Sähkön ja veden jakelua pyritään jakamaan tasaisesti pyhiinvaeltajien keskittyessä pienille alueille. Myös turvallisuuden takaaminen asettaa niin armeijan kuin erilaisista aseellisista ryhmittymistä koostuvan Kansan mobilisointiyksikön äärimmilleen. Salafistisen terrorin mahdollisuus on aina läsnä, vaikka pyhiinvaeltajia kohtaan ei olekaan hyökätty 2020-luvulla. Haasteista huolimatta pyhiinvaeltajat ovat tärkeä tulonlähde irakilaisille yrittäjille, jotka etenkin Karbalan ja Najafin alueella ovat riippuvaisia pyhiinvaeltajien tuomista rahavirroista.

Iranin voimannäytös

Arbaeen on tärkeä hetki myös Iranille, suurimmalle shiiavaltiolle, joka on pyrkinyt saavuttamaan vaikutusvaltaa Irakissa aina Saddam Husseinin kaatumisesta lähtien. Iran osallistui Karbalan ja Najafin pyhäköiden jälleenrakennukseen 2000-luvun alkupuolella saavuttaen sekä taloudellisia hyötyjä että vaikutusvaltaa Irakissa. Nykyäänkin Iran tukee sekä pyhäköiden kunnostuksia, infrastruktuurin ja peruspalveluiden kehitystä että pyhiinvaeltavia kansalaisiaan aktiivisesti muun muassa rahallisella tuella ja lainoilla, sekä palveluilla kuten ilmaisella internetillä. Tänäkin vuonna Karbalaan matkusti noin 3.5 miljoonaa iranilaista. On arvioitu, että Iran käyttää satoja miljoonia dollareita Arbaeenin tukemiseen kannustaen myös organisaatioita ja kaupunkeja toimimaan samoin.

Iranille Arbaeen onkin suuri ulkopoliittinen voimannäyttö, jolla on kolminainen tarkoitus: suhteiden parantaminen Irakiin, shiialaisuuden keskukseksi asemoituminen ja alueellisen vallan osoittaminen. Ensin Iran lähentää suhteitaan Irakiin ja pyrkii minimoimaan Yhdysvaltojen vaikutusta. Kyse on uskontodiplomatiasta, jossa käytännöllisen yhteistyön lisäksi hengellinen yhteenkuuluvuus edesauttaa siteen vahvistumista. Tässä suhteessa Yhdysvallat jäävät ulkopuoliseksi yhteisen hengellisen pohjan puutteessa. Toiseksi Iran pyrkii asemoitumaan shiialaisen maailman keskukseksi ja johtajaksi yhdistäen shiioja ja haastaen Irakin Najafin asemaa uskonnollisena keskuksena. Kolmanneksi Iran pyrkii osoittamaan valtansa suhteessa koko Lähi-itään. Iran asettuu vastavoimaksi hajj-pyhiinvaellusta isännöivälle Saudi-Arabialle esittäen shiiavaltiot yhtenäisenä ja kyvykkäänä alueellisena valtatoimijana. Toisaalta viesti kohdistuu myös länsivaltoihin, etenkin Yhdysvaltoihin ja Israeliin.

Iranin voimannäytöksen tosiasialliset vaikutukset jäävät avoimeksi. Konkreettinen yhteistyö Irakin ja Iranin välillä voi luoda fyysistä turvallisuutta, ja Arbaeenin kulttuuriset ja hengelliset aspektit saattavat kasvattaa myös kokemusta yhteenkuuluvuudesta ja turvallisuudesta. Kaikki riippuu siitä, mitkä Iranin lopulliset päämäärät Irakissa ovat. Arbaeenin henki kuitenkin edesauttaa Irania luomaan yhteenkuuluvuutta shiiojen kesken sekä käyttämään pehmeää valtaa alueella. Iranin osallistuminen Arbaeenin järjestelyihin on herättänyt myös laajaa kritiikkiä ja vastustusta. Iranilaisten näkökulmasta varat pitäisi käyttää ensisijaisesti oman kansan olojen parantamiseen, samalla kun irakilaiset ovat huolissaan Iranin vaikutusvallan kasvusta Irakissa.

Historiallisen Karbalan taistelun muisto kiinnittyy nykypäivään: epäoikeudenmukaisuudet ovat ajattomia. Arbaeen-pyhiinvaellus ei ole pelkkä pyhiinvaellus tai surujuhla, vaan myös potentiaalinen muutosvoima.

Klikkaa twiitataksesi.

Ruohonjuuritasolla voitaisiin puhua vieraanvaraisuuden diplomatiasta. Kun irakilaiset avaavat ovensa pyhiinvaeltajille, kulttuurien välinen kanssakäyminen luo mahdollisuuksia uuteen, riippumatta poliittisista realiteeteista, eliiteistä tai historian painolastista. Arabien ja persialaistaustaisten väliset ennakkoluulot lieventyvät, ja kansalaiset muodostavat suhteita yli valtiollisten ja kulttuuristen rajojen, mikä toisaalta luo turvallisuuden tunnetta, mutta voi yltyä myös uudenlaiseksi muutosvoimaksi.

Vastarintaa ja oikeudenmukaisuutta

Uskonnollinen vakaumus ja rakkaus imaami Husseinia kohtaan motivoi pyhiinvaeltajia lähtemään raskaalle pyhiinvaellukselle ja palvelemaan muita. Imaami Husseinin vastarinta Yazid ibn Muawiyan tyranniaa kohtaan toimii esimerkkinä, joka kannustaa kaikkia pyhiinvaeltajia toimintaan ja muutokseen epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Arbaeenin kulmakiviä ovat kaikki ne tavalliset kansalaiset, jotka pystyttävät mawkibejaan, valmistavat ruokaa ja palvelevat pyhiinvaeltajia. Tämä ruohonjuuritasoisuus vaikeuttaa Arbaeenin omimista valtiollisiin tai sektarianistisiin tarkoituksiin. Samalla hierarkiat hämärtyvät, kun tavalliset kansalaiset ryhtyvät yhdessä toimeen tuottaen palveluita, mutta myös yhteenkuuluvuuden tunnetta. Täten Arbaeen on hankalasti omittavissa valtiollisiin tai elitistisiin tarkoituksiin.

Aktivismi ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus on aina kuulunut osaksi Arbaeenia: jo Saddam Husseinin hallinnon aikana kielletyt ja salaiset Arbaeen-pyhiinvaellukset olivat tärkeä vastarinnan muoto. Pyhiinvaeltajat ovat 2010-luvulla osoittaneet mieltään niin Irakin hallinnon korruptiota, sektarianismia kuin Iranin vaikutusvaltaakin vastaan. Myös Iranissa sururituaalit ovat tarjonneet alustan hallinnonvastaiselle kritiikille. Arbaeen-runoudessa onkin nähtävissä kunkin aikakauden poliittinen tilanne ja epäoikeudenmukaisuudet. Tämän vuoden Arbaeen-marssilla nähtiin tuenosoituksia palestiinalaisille, kun pyhiinvaeltajat marssivat kantaen Palestiinan lippuja ja palestiinalaisvastarinnan symboleiksi muodostuneita kufiya-huiveja. Jotkut vertasivat imaami Husseinin armeijan kokemaa saartoa ja marttyyrikuolemaa Palestiinan tilanteeseen. Historiallisen Karbalan taistelun muisto kiinnittyy nykypäivään: epäoikeudenmukaisuudet ovat ajattomia. Arbaeen-pyhiinvaellus ei ole pelkkä pyhiinvaellus tai surujuhla, vaan myös potentiaalinen muutosvoima.

Kirjoittaja: Sini Al-Fraidawi

Editointi: Niko Järvi, Mira Pohjanrinne ja Karoliina Lehtola

Kielenhuolto: Saana Kääriäinen