Romanian viime vuonna mitätöidyt presidentinvaalit olivat protestivaalit, jossa äänet kanavoituivat nykyisen politiikan vastavoimille. Vaikka Venäjän vaalivaikuttaminen on houkutteleva sivupolku, tulisi Romanian kehitystä tarkastella ennemmin sisäpolitiikasta käsin.

Mikä on ensimmäinen EU-maa, joka ei ole enää demokratia?

Economist Intelligence Unitin helmikuussa julkistaman Democracy Index -mittarin mukaan se on Romania. Aiemmin maa oli ollut mittaristossa vajaa demokratia, mutta nyt sen tulos laski hybridihallinnon kategoriaan. 

Näin Romania luisui ohi esimerkiksi demokratiavajeestaan tunnetun Unkarin, joka on indeksissä edelleen vajaan demokratian kategoriassa.

Käsitteet voi avata suunnilleen näin: Vajaassa demokratiassa vaalit ovat reilut ja perusoikeuksia kunnioitetaan, mutta niissä voi olla vielä haasteita. Romanian kaltaisissa hybridihallinnoissa taas on esimerkiksi vaalivilppiä sekä oikeusjärjestelmän riippumattomuusongelmia.

Romanian sijoituksen muutos on merkittävä, vaikka kyse onkin vain yksittäisen tahon yksittäisestä demokratiaindeksistä. Symbolinen putoaminen demokratian kelkasta tekee näkyväksi isomman kehityskulun, joka on jäänyt vähemmälle seurannalle. 

Viime joulukuussa Romaniassa tuli esiin jäävuoren huippu: maan perustuslakituomioistuin mitätöi presidentinvaalit, kun toinen kierros oli jo ehtinyt alkaa. Päätöstä perusteltiin useilla vaalilainsäädännön rikkomuksilla, ja sitä edelsi Romanian turvallisuusviranomaisen raportti, jonka mukaan Romania olisi venäläisten hybridioperaatioiden kohteena. 

Kun ulkomainen media uutisoi presidentinvaaleista, se keskittyi Venäjän väitettyyn vaalivaikuttamiseen. Tuloksen varsinaiset juurisyyt – jotka selittävät myös Romanian heikkoa demokratiakehitystä – piilevät kuitenkin muualla, esimerkiksi sisäpolitiikassa.

Siksi Romanian kehitystä tulisi tarkastella ennemmin maan omista lähtökohdista, etenkin nyt, kun maan presidentinvaalit järjestetään uudelleen toukokuussa.

Liittoutuminen “punaruton” kanssa vei luottamuksen

Syksyllä 2024 Romaniassa järjestetyt presidentinvaalit olivat leimallisesti protestivaalit maan aiempaa hallintoa vastaan. Ensimmäisen kierroksen voittajat – äärioikeistolainen, puoluekentän ulkopuolelta tuleva Călin Georgescu, sekä protestipuolue USR:n ehdokas Elena Lasconi – edustivat kummatkin muutosta Romanian viime vuosien politiikkaan. 

Vuonna 2016 perustettu keskustaoikeistolainen USR-puolue (Uniunea Salvați Romania eli Pelastakaa Romania -liittouma) on pyrkinyt erottautumaan vahvasti korruption vastustajana. Epäpoliittiseksi asemoitunut Georgescu puolestaan kommentoi, että presidenttinä hän lakkauttaisi poliittiset puolueet. Romanialainen Recorder-julkaisu luonnehti nationalistisen Georgescun vaalikampanjaa “hypnoottisiksi sanomiksi isänmaasta ja kansallisesta jälleensyntymästä”. 

Georgescun ja Lasconin saama suosio oli yllättävä, mutta kumpuaa vahvasti romanialaisten viime vuosien pettymyksestä. Maata ovat viimeisten vuosien ajan hallinneet vuorotellen keskustaoikeistolainen PNL (Partidul Național Liberal eli kansallinen liberaalipuolue) ja keskustavasemmistolainen PSD (Partidul Social Democrat eli sosiaalidemokraattinen puolue). 

Puoluekaksikko oli alkuun napit vastakkain, ja etenkin PNL vastusti voimallisesti PSD:tä. Tätä tuki myös ajan henki: PSD sai vuonna 2017 alkaneissa laajoissa korruptionvastaisissa mielenosoituksissa liikanimen ciumă roșie eli punarutto.

Vuonna 2021 puolueen takki kääntyi, kun PNL ja PSD sekä Romanian unkarilaisvähemmistön UDMR-puolue (Uniunea Democrată Maghiară din România eli Romanian demokraattinen unkarilaisliittouma) liittoutuivat ja alkoivat johtaa maata yhdessä. Konrad Adenauer -säätiön Romanian-toimiston johtaja Katja Plate arvioi haastattelussa, että kansa koki PNL:n yhteistyön PSD:n kanssa petokseksi, ja tämä on saanut romanialaiset etääntymään puolueista. 

Tässä kontekstissa on kiinnostavaa, kuinka vuoden 2024 presidentinvaaleissa kumpikaan Romanian valtapuolueista – ei PNL eikä PSD – saanut presidenttiehdokasta toiselle kierrokselle. Tappion seurauksena sekä PNL:n että PSD:n puheenjohtajat erosivat tehtävistään.

Romanialaisten pettymyksen syitä nykyiseen politiikkaan on etsinyt muun muassa kirjailija ja toimittaja Vasile Ernu lukuisissa Libertatea-lehden analyyseissään. Niistä eräässä hän kirjoittaa näin: 

“Olen jo useiden vuosien ajan puhunut hylätyn väestönosan kostosta. Meillä on valtava joukko sellaisia ihmisiä, joita ei enää edusta politiikassa kukaan ja joille ei enää tehdä sosiaali- ja talouspolitiikkaa.”

Uutisointi ei onnistunut avaamaan romanialaisten todellisuutta

Romanian viime vuoden vaaleissa huomiota sai erityisesti Călin Georgescu, joka voitti ensimmäisen kierroksen 22,9 prosentin äänivyöryllä. Romaniassa tarkasteltiin laajasti hänen lausuntojaan, erityisesti vanhaa fasismihallintoa ihailevia kommentteja sekä Venäjä-sympatioita.

Georgescu oli esimerkiksi kommentoinut Venäjän presidentti Vladimir Putinin osoittaneen johtajuutta, ja eräässä televisiohaastattelussa hän vältteli neljän minuutin ajan vastaamasta kysymykseen, ihaileeko hän Putinia. Romanialaisissa internet-meemeissä innostuttiin vertaamaan Georgescusta otettuja judo- ja hevoskuvia Putinin vastaaviin valokuviin.

Maailmalla – kuten myös Suomessa – syy Georgescun menestymiseen nähtiin pitkälti Venäjässä eikä Romanian sisäpolitiikassa. Tätä tulkintaa vahvisti Romanian perustuslakituomioistuimen päätös keskeyttää presidentinvaalien toinen kierros, jota edelsi Romanian presidentti Klaus Iohanniksen päätös julkistaa tiedusteluviranomaisen salaisia asiakirjoja. Niissä viitattiin Venäjän vaalivaikuttamiseen.

Venäjään tarttuminen julkisessa keskustelussa on kuitenkin lyhytnäköistä, koska Romanian tapauksessa kyse on seurauksesta, ei syystä. Venäjän mahdollisesta vaalivaikuttamisesta olennaista olisikin kysyä, miksi se tepsii juuri kyseisessä maassa ja mitkä sosiaalipoliittiset kysymykset vahvistavat ilmiötä. 

Tällainen analyysi jäi kuitenkin ohueksi Romanian presidentinvaaleissa. Mediassa haettiin ansiokkaasti vastausta siihen, miksi Romania on tärkeä niin Venäjälle kuin Euroopallekin, mutta romanialaisten äänestyspäätöksen varsinaisia vaikuttimia se avasi heikosti.

Tästä huolimatta on selvää, että Georgescun vaalivoitto selittyi sisäpoliittisilla syillä. Tästä kertoo esimerkiksi se, kuinka väistyvä presidentti Klaus Iohannis pyysi vaalien ensimmäisen kierroksen jälkeen romanialaisilta anteeksi presidenttikausiensa virheitä ja aiheuttamaansa pettymystä. Georgescun vastaehdokas Elena Lasconi niin ikään pyysi romanialaisilta, että nämä eivät sallisi turhautumisensa nykyjärjestelmään muuttua ”haavoittuvuudeksi, jota Venäjä pääsee hyödyntämään”.

Missä moottoritiet, terveydenhuolto ja viemäröinti?

Vaikka Economist Intelligence Unitin demokratiaindeksissä Romanian sijoituksen laskuun vaikuttaakin vaalien peruminen, oli luottamus puolueisiin ja hallinnon instituutioihin laskenut maassa jo aiemmin.

Ongelmia onkin ollut näkyvillä maassa jo pitkään. Media on ostettu hiljaiseksi mainosrahaksi naamioiduilla miljoonilla, joita kriitikot kutsuvat lahjuksiksi, ja kansalaisyhteiskunta on väsynyt. EU-komissio on ollut haluton puuttumaan ongelmiin, muun muassa siksi, että Romanian talouskasvu on ollut hyvää. Maa myös ottaa huomautukset näennäisen vakavasti, vaikka kehityskulku säilyisi sen jälkeen samana.

Kun viime vuonna haastattelin romanialaista, siirtotyöläisyyttä ulkomailla pitkään seurannutta toimittaja Elena Stancua, hän selitti Georgescun suosiota lukuisilla konkreettisilla kysymyksillä. Tyytymättömyyttä aiheuttaa hänen mukaansa etenkin kunnollisen infrastruktuurin ja palveluiden puute – esimerkiksi moottoriteiden, laadukkaan terveydenhuollon ja koulutuksen sekä maaseudulla esimerkiksi viemäröinnin puute. Lisäksi romanialaisten siirtotyöläisten lännessä kohtaamalla ylenkatseella oli vaikutusta.

Romanian uusitut presidentinvaalit käydään toukokuussa. Silloin yksikään kärkiehdokkaista ei näytä olevan Venäjä-mielinen, sillä Călin Georgescu suljettiin vaalien ulkopuolelle.

Huhtikuun alkupuolella on julkaistu kolme gallupia, joissa kärkikolmikko on sama. Ensimmäisenä tulee AUR-puolueen George Simion, seuraavana PNL:n ja PSD:n yhteisesti kannattama Crin Antonescu ja kolmantena Bukarestin pormestari, USR-puolueen Nicusor Dan. Kenenkään suosio ei näytä olevan niin suuri, että se riittäisi vaalivoittoon ensimmäisellä kierroksella.

Romanian vaalien tarkastelu Venäjän kautta ei kuitenkaan tee hullua hurskaammaksi, koska äänestyspäätösten todelliset vaikuttimet ovat romanialaisten mielissä. Siksi huomio kannattaisi suunnata ensisijaisesti siihen, miksi romanialaiset ovat pettyneitä nykypolitiikkaan.